Taas uusia paivityksia tahan blogiin ja meikalainen, Sanna, kirjoittamassa viikosta Airlie beachilla. Saavuttiin aamulla aikasin Airlie beachille. Bussimatka oli rasittava, koska jouduttiin aivan ensimmaiseen penkkiin ja kuski rapsytteli valoja koko ajan, joten ei saanut nukuttua. Tallusteltiin kuuden jalkeen aamusella hiljaisia katuja pitkin hostellin vastaanottoon pain. Se olikin auki jo ja paastiin heti meidan huoneeseen. Huone oli kymmenelle hengelle ja ovet oli auki yota paivaa...Vahan jannitti valilla...hehe...
Ensimmaiset kolme paivaa meni sadetta pidellessa. Sateiden takia sorruimme juomaan sangriaa hostellin aulassa iltaisin. Joka ilta oli live musiikkia ja useimmiten se kuulosti hyvalle:) Loydettiin vanhoja tuttujakin paikasta. Tomaattipelloilta tuttu Ronny oli edelleen Airliessa. Ronny oli kolme viikkoa jumissa siella odottelemassa veronpalautuksia...Ronny on mukava tyyppi,eika han voinut vastustaa Mama African kutsuhuutoja joten sinne mekin menimme poikien kanssa iltaa viettamaan...Hauskaa oli, aivan kuin teinivuosina....;)
Sitten saatiin jo aurinkoakin kehiin!!! Paastiin vihdoin merille ja katsomaan Whitsundayn saaria ja rantoja. Oltiin paivan kestavalla Ocean Rafting reissulla ja oli niiiiiiiiin upeeta!! Veneeseen mahtui reilu 20 henkiloa ja osa istui veneen reunoilla ja piti kiinni koysista ettei tipu mereen. Vene meni todella kovaa ja oppaat leikittelivat tahallaan aalloilla jotta kaikki mukana olleet tunsivat takamuksissaa hypyt. Kovasta vauhdista huolimatta nahtiin valas ja osa porukkaa naki myos delfiineja...Meikalainen oli niin vauhdin hurmassa etten huomannut delfiineja ollenkaan, se harmittaa vahan...:( Reilun tunnin ajelun jalkeen pysahdyttiin snorklaamaan. Oppaat vitsailivat haikaloista sun muista vaaroista ja meikalainen melkein usko ne puheet...heh. Snorkkelit vaan paahan ja mereen...Muut siis teki niin mut meikalainen meni taas vaikeimman kautta. Istuskelin veneen reunalla ja katselin kaloja joita meressa nakyi, ei oikeen huvittanut menna...Sitten nakokenttaan tupsahti todella iso ja ruma kala jota aloin osottamaan sita kadella ja peruttaamaan samalla veneen laidalla. Opas oli samaan aikaan tonasemassa mua laidan yli mereen...Lopputulos oli etta olin perseellani siella veneen pohjalla eika naurusta meinannut tulla loppua. Opas ja kaikki muut repesi isoon nauruun ja opas sanoikin mulle et ei tuossa noin pitanyt kayda...Seuraava kommentti oli et sinahan olet suomesta, etta eihan sun pitas kylmaa vetta pelata...Vastasin vaan et en ma sita vetta pelkaakaan vaan niita kaloja!!!
Ansku aikansa huuteli niin vihdoinkin polskahdin sinne mereen rapikoimaan. Ennen kuin sain edes snorkkeleita paikoilleen oli opas heittamassa kalanruokaa mun paalle jotta kaikki kalat varmasti tuli mun lahelle!!! Kiljumisesta ei meinannut tulla loppua...Se oli niin allottavaa kun ne koski mun jalkaan ja kateen...Pienet varikkaat kalat jotka tuli vaan hakemaan ruokaa...Sitten lensi uutta ruokaa niskaan...Oppailla ainakin oli hauskaa mun kustannuksella ja ehka muillakin kanssamatkustajille. Sain kuitenkin rauhoiteltua itteni ja keskittymaan uimiseen ja katselemiseen etta mita siella meressa oikeen onkaan. Taydellinen hiljaisuus alkoi samantien kun laittoi paan pinnan alle. Ei kuullut mitaan muuta aanta kun oman sydamenlyonnin ja hengityksen. Siina hiljaisuudessa katsoin kirkkaassa vedessa niita vaarallisia ja limaisia kaloja joita olin niin pelannyt!! Naky oli niin kaunis!! Kirkkaan sinisia, vihreita tai seepran raidallisia kaloja vaan uiskenteli siina edessa kaikessa rauhassa. Pohjassa oli kaiken nakoista kasvillisuutta mita en ole ennen nahnyt. Tuntui kuin olisi ollut akvaariossa katselemassa ihmeellisyyksia. Todella kaunista. Mutta se hiljaisuus sai mielikuvituksen laukkaamaan ja sitten muistui mieleen oppaiden vitsit haikaloista!!! Tuntui etta kohta joku tappajahai tulee kivenlohkareen takaa ja nappaa jalasta kiinni...heh. No sielta tulikin iso, ruma, harmaa kala...Huuto kuului putkesta ja sitten paa pinnalle ja takasin veneeseen. Siella porukka naureskeli et taidat pelata kaloja...Kas kummaa, oliko se niin arvattavissa!!!:) Ansku olis varmaan voinut muuttaa sinne merenpohjaan kalojen keskelle kun ei sita meinannut saada pois sielta ollenkaan:)
Matka jatkui hurjalla vauhdilla Whitsundayn saarelle ja nakoalapaikalle katsomaan vihrean, turkoosin, sinisen sekaista merta ja aivan valkoista hiekkarantaa!!! Tosin siella oli liikaa ihmisia samaan aikaan joten pinna oli aika kireella ja murjotettiin vaan se lyhyt aika siella ylaalla...Ja anskulla oli viela nalkakin, kankkarankka astui siis esiin...Kiukuttelujen jalkeen mentiin autiolle rannalle nauttimaan lounasta. Erilaisia salaatteja, leipia ja simpukoita...otettiin simpukoitakin lautaselle. Syotiin kaikki muu ja jaljella oli simpukat. Katseltiin aikamme ja ne haisi pahalle. Ei tiedetty et mika osa syoda ja miten joten jatettiin maistamatta:) Oppaat kertoivat matkalla etta hiekka on niin hienojakoista etta silla voi kiillottaa koruja ja pesta hampaat. Hampaidenpesu hiekalla pitaisi valkaista hampaat. Ansku kokeili, mutta ei toiminut...Naureskelin vaan vieressa kun se sylki hiekkaa pois suusta...hahahahahahah!!!Mutta rannat olivat niin kauniita, en ole ikina nahnyt niin valkoista ja hienoa hiekkaa!!!
Iltapaivasta lahdettiin takaisin pain hostellille. Paiva oli erittain mukava ja onnistunut. Paluu matkalla istuttiin vuorotellen veneen reinoilla ja se oli viela vauhdikkaamman tuntuista kuin penkeilla istuminen. Anskun istuessa reunalla oppaat paattivat etta nyt kastellaan tytto. Tipauttelivat venetta aallon harjoilta ja tekivat kaannoksia niin etta kaikki vesi roiskusi suoraan Anskun paalle!!! Reilu peli on perseesta!!!hahahhahaha!!!!
Veneilyjen jalkeen jumitettiin Airlissa viela muutama paiva. Yritettiin etsia toita eri paikoista. Tulokseksi tuli bussimatka takaisin Bundabergiin....:(
Nyt Sanna vaikenee ja keksii jotain muuta alyvapaata tekemista...Eika painele kaikkia nappeja kuten teki Airlie beachin huoneen ilmastointilaitteelle. Sain meinaan muutettua huoneen jaakaapiksi...oliko pakko!!!KYLLA!!!!Palataan astialle!!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti