Elikkas Cairnsiin saavuttiin 12.9. perjantai-iltana vain noin 7h bussimatkan paatteeksi. Talla kertaa ei oltu varailtu minkaanlaista hostellia mut ku hypattii bussista niin jo siella oli tytto kyselemassa etta onkos teilla kotia ensi yoksi...Joten se hoitu helposti..Sunnuntaina kaveltiin Peter Pan matkatoimistoon ja laitettiin elama risaseks..Oli aika aloittaa L-O-M-A!! Parin tunnin saatamisen jalkeen kaveltiin ulos koyhina mutta onnellisina tulevien viikkojen seikkailuja odotellen ;)
Maanantai-aamuna hurautettiin satamaan ja hypattiin Passion nimiseen paattiin joka vei meidat Isolle Valliriutalle. Me valloitettiin heti paikat etukannelta ja nautittiin auringosta joka porotti jo 8 aikaa aamulla kuumasti..Parin tunnin ajon jalkeen pysahdyttiin Michaelmas Cayn pienelle lintujen valloittamalle saarelle. Sielta paasi suoraan snorklaamaan riutalle ja nakymat oli kerrassaan uskomattomat!!Vesi oli viela kirkkaampaa kuin whitsundaysilla ja aivan turkoosia.. Kiskoin rapylat jalkaan ja maskin naamalle ja uin merenalaiseen ihmeelliseen maailmaan. Heti kun lahti rannasta alapuolella nakyi kaikenvarisia ja kokosia kaloja ja koralleja..Naky oli uskomaton..Parhaiten siita kaikesta jai mieleen sydamenmuotoinen punainen koralli ja simpukanmuotoinen "hengittava" koralli, jota yllatys yllatys saikahdin suunnattomasti ekalla kerralla kun satuin kohdalle..Olin varma etta se vahintaan syo mut:) Kalat oli kuin akvaariosta ja isommatkin kalat oli neonvarisia..Lemppareita oli sellaset pinkki-harmaat lituskat kalat..Aikani pulikoitua palasin rannalle odottelemaan Sannaa joka talla kertaa jatti snorklaamisen sikseen edellisen kerran kalojen seassa koettujen "kauhunhetkien" vuoksi ja meni lasipohjaveneella etsimaan Nemoa..Ja ne oli loytany sen!!Siistia:) Saarelta jatkettiin matkaa Paratiisiriutaksi kutsuttuun paikkaan avomerelle ja siella oli taas aika snorklata..Mereen astuttiin paatista ja tytto sanoi mulle et otat vaan ison askeleen nii hyvin se menee..Heh noh hyvinhan tuota loiskahdin mahalleni veteen..ja sain sangollisen vetta kitusiini..No tasta takaiskusta lannistumatta lahdin ihastelemaan taas koralleja ja kaloja..Aallokossa snorklaus osoittautui hiukka haastavammaksi ja sain kokoajan putken kautta vetta suuhun..Lisaksi vastanautittu lounas olis kovasti halunnu tulla ylos..Niimpa jonkin ajan paasta paatin lahtea takasin laivalle.. Pian siita sitten lahdettiinkin kotia kohti ja puolessa valin nostettiin purjeet ylos ja seilattiin loppumatka satamaan!!Illalla saatiin hostellilla oikein kunnon aussi bbq ja paastiin maistamaan kengurua, krokotiilia, emua, kalaa ja omistajan mukaan maailman parasta grillimakkaraa..Mun mielesta kylla kabanossi on parempaa mut...:))
Tiistaina hypattiin Gus nimiseen bussiin ja hurautettiin Wooroonaran luonnonpuistoon..Heti alusta alkaen huomattiin et tasta tulee huippureissu..Sita on ehka vahan hankala kuvailla nain koska se ei todennakoisesti kuulosta yhtaan hauskalle mut vannon et me naurettiin kippurassa koko paiva :DD Tassa mita me tehtiin...Tootattiin ja vilkutettiin kaikille tietyontekijoille tai ylipaansa henkiloille joilla oli keltaiset tai oranssit liivit paalla..Uskokaa tai alkaa niita oli paljon!! Meidan kuski, muistaakseni nimi oli Ryan, keskusteli kaikenaikaa Gusin, eli siis bussin kanssa, ja kertoili kuinka Gus on rakastunut eraaseen ambulanssiin..Gus rakasti myos tehda U-kaannoksia ja yleensa kun niita tehtiin yksi niin samalla hurautettiin kaupan paalle viela pari lisaa!!Matkalla syotiin myos paljon herkkuja ja pelailtiin peleja..Ja mikas sen mukavampaa!!Paaasiallinen tarkoitus oli kuitenkin kaikesta tasta oheistoiminnasta huolimatta tutustua sademetsaan ja paikallisiin vesiputouksiin!!
Eka uimareissu oli haastava ainoastaan siksi, etta sinne oli niin helkutin vaikeeta paasta..Pojat meni edelta niin eihan siina nyt voinu jaada ihmettelemaan vaan perassa vaan kivikkoo pitkin ja joen yli..Ja kivet oli muuten liukkaita..Ryan kohta juoksi perassa ja sanoi etta ei tama nyt ihan ollu se paikka missa teidan oli tarkoitus uida mutta mina tykkaan seikkailuhengesta eli hienosti tehty ja hyppasi veteen!!Sielta rammittiin sitten takasin Gusin luo ja jatkettiin matkaa laulellen kohti Josephine Fallsia..Se oli uskomaton paikka!! Putous ei ollut kovin suuri mutta siella pystyi liusumaan kivia ja putousta pitkin:)) Se oli huippua!! Parhaiten luisti selallaan tai mahallaan ja kerran menin Ryanin selassa alas..Hahahaha:) Se oli ihan sikahauskaa..Sanna luisui myos omia reittejaan valilla kun ei oikein paassy ylos liukkaita kivia pitkin...;) Tapaturmia ei sattunut ja iloisina jatkettiin matkaa paamaaranamme Milla Milla Falls..Ennen sinne menoa kaytiin kuitenkin syomassa lounas ja saatiin kuulla hiukka lisaa Gusin naisasioista..Hanella oli siis jo tyttoystava mutta tama ambulanssi oli hurmannut Gusin aivan sattumalta ja kirjoittanut hanelle jopa pari kirjetta...Gus alkoi olla jo aivan tapinoissaan tassa vaiheessa silla me ei oltu enaa kaukana tasta salaisesta ihailijasta ja torvi soi jatkuvasti!!Eka mentiin kuitenkin katsomaan Milla Milla Falls ja se oli kylla hieno..Sen putouksen taakse pystyi uimaan ja jos halusi sen alla sai hyvan vesihieronnan:)) Vesi oli vaan aika kylmaa joten kukaan ei viihtynyt siella kovinkaan kauaa ja matkaa jatkettiin jarven rannalle jonka nimea en kylla kuollaksenikaan muista..Siella kaytiin katselemassa kilpikonnia ja nautittiin hiljalleen laskevasta auringosta..Hurautettiin parkkipaikalla myos parit ympyrat ja sitten torvi raikaen lahdettiin kohti Gusin rakasta!!!
Tassa vaiheessa Gus oli jo niin innoissaan etta matkanteko ei enaa ollut kovinkaan tasaista vaan tankissa oli kengurubensaa..Mutta voih kun saavuttiin ambulanssin kotinurkille sita ei nakynytkaan missaan...Etsittiin, mutta ei, ambulanssi ei ollut siella..Gus purskahti itkuun ja tuulilasi oli aivan marka mutta eihan se mitaan auttanut, piti vaan jaada odottamaan seuraavaa kertaa...Kotimatka alkoi hieman allapain mutta pian paastiin hauskalle osiolle nimittain tielle missa on noin 20-30km matkalla yli 200 mutkaa!!!voin kertoo etta niita oli paljon!!Matka kotiin taittui taysikuun loisteessa ja musiikki raikuen..Parin tunnin ajon jalkeen oli aika sanoa heihei Gus!!
Keskiviikko aamuna herattiin miljoona perhosta vatsassa..Oli aika lahtea lintujen tielle...Oli aika nousta 14000 jalan korkeuteen, vapaapudota ja leijua..Oli aika hypata laskuvarjohyppy!!!:))) Jep sellainen oli suunnitelma ja oli aika lahtea kohti hyppypaikkaa Mission Beachia!!Matka sinne kesti kiduttavan kauan mutta vihdoin saavuttiin paikalle..Ranta oli aivan upea ja kaytiin ihmettelemassa meidan laskeutumispaikkaa ja katsottiin kun meista edelliset tuli taivaalta alas.. Siina vaiheessa alkoi kadet jo hieman tarista ja papereiden tayttaminen oli hiukka haastavaa..Saatiin myos kuulla etta koska meidat molemmat kuvataan me ei Sannan kaa paastas samaan koneeseen vaan hypattas eri lasteissa..Paadyttiin et ma meen eka..Me siis hypattiin tandem hyppy eli meidan opastus oli oikeestaan vaan et missa asennossa pitaa lahtee koneesta ja missa asennossa vapaapudotaan..Eikun valjaat paalle ja kohti lentokenttaa..Tassa vaiheessa en oikein enaa pystyny puhumaan ja kun kuvaaja kyseli multa jotain meni kieli ihan solmuun..
Paljastui etta kone on todella pieni ja ja etta ma lahden koneesta ekana ja istuin siis koko matkan ylos aivan koneen avoimen oven vieressa..Nakymat oli huimat!!Mun mielesta oltiin jo tosi korkeella mutta kuvaaja sanoi et ollaan vasta 5000jalan korkeudessa..Hitto sit mentiin pilvien ylapuolelle ja alko olemaan tosi kylma, varpaat oli aivan jaassa..Siita noustiin viela tovi ylospain kunnes yhtakkia kuvaaja laittoi kamat niskaan ja sanoi etta pian lennetaan!!!Mun tuki ja turva GJ tiukensi valjaita ja tarkisti ne ja sanoi etta kun kuvaaja menee me mennaan heti perassa, laitat jalat ulos koneesta, pidat katseen ylos ja kadet ristissa..
Sitten alkoikin tapahtua, kuvaajalle naytettiin vihreeta valoa ja hups sinne havis ja eikun perassa vaan..Jalat ulos koneesta ja viuh sinne mentiin..Tasta kohdasta mulla ei oikeestaa ole muuta muistikuvaa kun etta nain sinisen taivaan, tuuli kovaa ja en tienny miten pain oon tai minne oon menossa kunnes yhtakkia kuvaaja oli mun edessa ja naytti mulle peukkua!!!:) Sit alkoi mun elaman parhaat hetket!!Se oli jotain sanoin kuvaamattoman upeeta!!Tuuli vinku korvissa ja ei voinu muuta ku hihkua ilosta ja nauttia tunteesta et nyt mennaan muuten kovaa ja alaspain:) Vapaapudotusta oli minuutin verran jonka jalkeen GJ ilman varoitusta kiskas varjon auki ja hemmetti ma saikahdin et mita ihmetta tapahtu kunnes tajusin et nyt alkaa liitovaihe..Oltiin edelleen melko korkeella ja nakymat merelle ja rannalle oli upeet..Lopulta oli laskeutumisen vuoro ja paadyttiin takaisin tukevalle maaperalle..
Ma en voinu ku nauraa:)) oikeesti naurusta ei meinannu tulla loppua ja selitin sannalle suu vaahdossa kuinka upeeta oli!! Kaikki tapahtu niin hirveen nopeesti..Olin valmis lahtemaan saman tien uudestaa!!!Oli kuitenki Sannan vuoro, jota jouduttiinki odottelemaan viela melkein kaks tuntia..sanna oli ihan paineessa kun joutu viela odottelemaa lisaa mut viimein sen vuoro tuli ja onnellisesti sekin taivaalta alas tuli!!Oli lahtiessaan vissii suomeks huudellu jotai rumuuksia ja sen kanssa hypanny mies oli ihmetelly et mitahan tuo oikein hopisee:)) Paluumatkalla me molemmat oltiin iha et ei hitto me oikeesti tehtiin se!!Me nimittain lyotiin tasta asiasta katta paalle jo Sydneyssa toukokuussa ja sovittiin myos ettei kenellekaan kerrota ennenku jalkikateen!!:) Heh huippua oli ja uudestaan haluan viela joku paiva hypata!!!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti